Extaasi
Etusivu Keikat Biografia Tuotanto Kauppa Kuvat Yhteystiedot Vieraskirja Linkit

Extaasin arvioita 1998-2004

 

Rumba/Demolition (14/98) (Zeus Mattila)
Nimetön -demo

Extaasi esittää reipasta, metallisävyistä, suomeksi laulettua punkkia. Tämä on hyvin oikeaoppisesti toteutettua, joskin mukana on myös hidastempoisempia esityksiä, jotka tekevät soinnista heti metallisemman. Miehet soittavat hyvin ja laulun sanoissa on ideaa.

Rumba/Singlet (18/98) (Susanna Klaar)
Tää yö -cds

80-luku elää ja voi hyvin ainakin Extaasin keikkabussissa! Eihän tämä mikään musiikillinen nautinto ole, silkkaa historian lehtien huminaa ajalta, jolloin Bon Jovillakin oli vielä rintakarvat ja silkkihuivit helisivät! Flashbackistä 6.

Toinen Vaihtoehto #110 (12/98) (Kimmo Suomalainen)
Tää yö -cds

Levyn kannessa aurinko laskee kauniisti rapakon taakse. Kanteen on pinkillä kirjailtu Extaasi, Tää yö, fonttina joku kalmametallistien suosima. Ekan biisin sanat tihkuvat äklöä romantiikkaa parin yhteisestä yöstä. Tästä ei kyllä hyvää seuraa…
Eikö joskus 80-luvun alussa ollut bändi nimeltä Xtaasi? Ei kai tällä ole mitään tekemistä sen kanssa? Ei kai!
Tämä Extaasi soittaa musiikkia joka tuo mieleeni alkuaikojen Yön, mutta tämä on punkimpaa. Myös Mustan Paraatin, mutta se taas oli tätä punkimpi, oikeastaan synkempi. Yö ulkona-aikainen Tehosekoitin kummittelee myös, mutta Tehis on sympaattisempi, kun taas Extaasi jotenkin ammattimaisempi. (Pyhät) Nuket oli poseerauksissaan aidompi ja enempi glam. Kai tällaiselle hyvin soitetulle, oikeita biisejä esittävälle bändille riittää kuulijoita, no, ainakin katselijoita, tyttöpiireissä. Minua, ikääntyvää kyynikkoa, haukotuttaa.

Soundi/Demoefekti (1-2/99) (Jukka Junttila)
Tää yö -cds

Toisaalta hardrockia, toisaalta Suomi-rockia. Ekana tullut Tää Yö alkaa todella lupaavasti, mutta sen sijaan että se olisi kasavanut mahtipontisiin mittoihin - mitä se selvästi lupaa - se jääkin polkemaan paikoilleen. Tokana tulee punkilla ja Pori-popilla flirttaileva meno pala ja sitten raskaampi perusvääntö. Bändi on soitannollisesti erittäin osaavaa ja saa aikaan erittäin tehokkaan äänivallin. Sävellysmateriaali tyylillisesti sekavaa ja epätasaista jopa biisin sisällä (vrt. Tää Yö). Bändi pystyy varmasti parempaankin, mutta on näinkin puhtaasti parhaassa kolmanneksessa.

Soundi/Demoefekti (7/99) (Jukka Junttila)
Nimetön -demo

Linjaa on skarpattu ja nyt homma on selvästi punkin puolella. Biisit genressään keskitasoa parempia, mutta se hitti nipusta puuttuu. Tyylillisesti hommassa voisi olla hiukan enemmän omaa ilmettä. Bändi soittaa tiukasti ja saa kappaleisiin todella hyvän eteenpäin kulkevan driven aikaiseksi. Nousee kokolailla korkealle.

Radio Mafia/Upteekki 16.11.1999 (Demotohtori Olli Junes)
Ei kukaan -cdep

Perinteistä, rankkaa punkkia, joka varmasti toimii livenä parhaiten. Ehdotonta meininkiä, joka pitää huolen siitä, että fanijoukot pysyvät uskollisina. Demotohtori suosittelee kappaletta Ei Kukaan.

Soundi/Demoefekti (12/99) (Jukka Junttila)
Ei kukaan -cdep

Sitten puolen vuoden takaisen demon, ei tälle ole tapahtunut paljoakaan. Kitaristi on tippunut pois ja sen myötä laulaja on ottanut kepin käteensä. Peruspunkkia edelleen sahataan ja biisit ovat juuri oikean mittaisia. Soittopuoli hallussa, mutta drive ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin viimeksi. Jotenkin kasvoton tämä on. Mutta toisaalta homma tehdään juuri niinkuin genren kovimmassa ytimessä. Puhtaasti parhaassa kolmanneksessa.

Toinen Vaihtoehto #121 (12/99) (Jari-Pekka Laitio-Ramone)
Ei kukaan -cdep

Nelivuotias Extaasi on puristanut neljän biisin tuotoksen, joka raivaa tilaa hyvinkin kuuntelijan sisäisissä ajatuksissa. Nimestään huolimatta Extaasi levittää huumeetonta sanomaa, joten he pyrkivät paremmille henkisen extaasin tasoille muilla keinoin. Soundeja olisi voitu vähän vahventaa, jolloin olisi saatu terävyyttä vähän lisää. Mutta onneksi stereoissakin on säätömahdollisuuksia tai laittaa korvalappuihin tarpeeksi vaan volumea, jotta soundimaailma tarttuu vieläkin tehokkaammin. Extaasi on Uudestakaupungista ja soittajat ovat jo hyvää matkaa kohti kolmeakymppiä, joten mitään räpellystä kuuntelija ei joudu kohtaamaan. Pääosin punkkiin kallellaan oleva musa on saanut melko suullisen puoleiset ja rakkauteen uskomattomat sanoitukset, mutta uskon uuden onnen tuovan muutoksia sanoituksiinkin, vai mitä Artzi? Ainakin toivon niin, kunhan rakkausballadit eivät veny liian pitkiksi :) . Sanoitukset ovat kuitenkin kypsemmän puoleisia ja sanojen käyttö on hallussa. Mä en jaxa enää –kappaleen raivokkuus kiehtoo ja livenä bändi kannattaa tulla tsekkaamaan Kauhajoelle Redneckiin 22.1. Neljäs biisi Painajainen on kestoltaan puolet muita pitempi ja monta kertaa hitaampi, mutta sopii hyvin levylle. Kitaristi-laulaja Artzi on soittanut Konkurssituomiossa ja Järjestyshäiriössä (Ei se uusi/ nykyinen samanniminen bändi), basisti Tero ja Rumpali Make vaikuttavat nykyisinkin Näkymättömässä Kauppatavarassa. Hienot kotisivut (plussaa violeteista sävyistä).

Toinen Vaihtoehto #122(1/00) (Jari-Pekka Laitio-Ramone)
Keikka-arvostelu Kauhajoki, Redneck, 22.1.2000

Ajattelin kirjoittaa tästäkin keikasta jotain, kun Extaasia en ollut aikaisemmin nähnyt livenä. Extaasi jakoi settiään vähän kahteen osaan, kun laulukamat pettivät välillä pahemmin. Mutta biisimäärältäkin todella hyvä ilta, kun harvoin saa yhdeltä bändiltä kuulla näin pitkää biisilistaa. Heidän EP:densä kappaleet toimivat muuten hyvin livenä, Huumeitta tuli eka puoliskolla ja varmisti nimestä mahdollisesti tulevat mielikuvat kaikille vääriksi. Coverit oli valittu myös hyvällä maulla. Pyhäkoulun Vanhempien rakkaus oli Extaasilta onnistunut valinta ja Jäähyväiset aseille, joka soitettiin vähän rockimmin ja hetkeen en ollutkaan sitä livenä kuullut. Kelpasi todella hyvin. Kun kuunteli Artzin laulua uuden EP:n biiseistä, tiesi asioiden olevan paremmin, mutta tietenkin toisessa setissä tullut Painajainen on muuten niin tempaavan särkevä. Extaasin kappale Koe-eläinten maailma voitaisiin valita ensi vuoden Karttulan eläinkasvattamon vastaiseksi tunnuslauluksi, jos laitos on silloin vielä pystyssä "Armotta aineet eläimeen, säälimättä tuhoon tuomiten. Ihminen jumalaa leikkien, tuhoaa pienen eläimen. Koe-eläinten maailma, täynnä tuskaa ja kokeita, koe-eläinten maailma ilman toivoa ja vapautta. Ettexte saatana tajua, ei eläimii niin saa kohdella. Eläinraukat turhaan vaan, joutuu puolestanne kuolemaan." Yleisesti ilta oli ihan OK ja porukkaakin kivasti Redneckissä, monille menopalaksi tuli vielä aika lopussa Rappiolla.

Rumba/Demolition (4/00) (Zeus Mattila)
Ei kukaan -cdep

Kitaristilla vähentynyt Extaasi jatkaa matkaansa metallisävyisen punkin tiellä. Yhden jäsenen poistuminen ei ole menoa muuttanut sillä laulaja Artzi on ottanut kepittäjän hommat itselleen. Uusi kepittäjä on kuitenkin haussa, joten halukkaat käykää jonoon. Demon neljästä biisistä paras on muita hitaampi, metallisempi ja pitempi Painajainen, mutta hyvin potkii myös Mä en jaxa enää. Ei kukaan on standardipunkkia ja Kylmät katseet on reippaasta menostaan huolimatta oikeastaan balladi. Voin hyvin kuvitella että bändi saa lavalla aikaan hillittömän menon.

Sue (2/00) (Kimmo Jaramo)
Tää yö -cds

7p. 80-luvun nostalgisissa tunnelmissa kulkevat kaikki Extaasin ep:n kolme kappaletta. Tää yö, Sade ja Huumeitta tuovat mieleen Pyhät Nuket ja alkuaikojen Yön, tosin rankemmalla kädellä soitettuna. Mollisointuista teiniromantiikkaa ja yhteiskunnallisia kannanottoja tihkuvat tekstit sopivat musiikkiin kieltämättä hyvin. Huumeitta -kappaleen nimikin jo kertoo homman nimen ja niin edelleen. Tämän uusikaupunkilaisbändin musiikki ei aivan sovi nykyiseen punkpoptrendiin, mutta keesipäät ja mustahuulet saattavat hyvinkin pitää tästä. Soittajien keski-iästä en tiedä, mutta ainakin kitaristi Janne soitteli jo 17 vuotta sitten Eristetyissä, jota ei pidä sekoittaa samannimiseen ja myöhemmin vaikuttaneeseen torniolaiseen bändiin. Muistan bändin surullisen huonon keikan Kalannin urheilutalolta ja uskon, että Extaasi hoitaa homman paljon paremmin.

Toinen Vaihtoehto #131(10/00) (pikkunilkki)
Keikka-arvostelu Helsinki, Rauhanasema, 28.10.2000

Joo. Rauhanasemalla oli keikka kahden vuoden paussin jälkeen, siellä sitten myytiin pullaa ja zinejä ja jotain muutakin, levyjä varmaan. Pändeiltä en kyllä oikein mitään odottanut, mutta odotukset osoittautui vääriksi. Kännissä piti mennä mokailemaan keikan jälkeen aika ikävästi, mutta sisällä oli ainakin helvetin hauskaa. Riistettyjen muuten oli tarkoitus tulla bonusbändiksi, mutteivät tulleet.
Extaasin oon muutamia kertoja aikaisemmin nähnyt, eikä semmoinen liian poppipunkki ole iskenyt, mutta tämä ja viime Turun Street Partyjen keikka olivat siistiä kuunneltavaa ja pogottavaa, ehkä ne soittivat rankemmin ja melodioita ei kuulunut (=hc:ta), en tiedä, mutta vitun kivaa oli silti. Hävitin kolme zineä lavan eteen, kun ne eivät povitaskussa pysyneet, sai joku sitten ilmaista luettavaa. Nojoo.
Extaasin jälkeen lavalle tuli Sekasorto mustien lippujen (niitä taitaa olla vain yksi) kanssa. Oli aika lailla porukkaakin pogoomassa, ainakin enemmän kuin Extaasin aikana. Hyvää oli tääkin musiikki, itseasiassa aivan vitun paljon parempaa kun muistin, levyllä Sekasorto kuulostaa aika köyhältä, kuten Extaasikin, ja Virkavalta, mutta sitä en jäänyt kattomaan vaan häivyin silpomaan käteni ja nukkumaan rautatieasemalle. Muuten jäi hyvä olo, ja tais järkkäritkin olla tyytyväisiä.

Toinen Vaihtoehto #131(10/00) (Tsimmo)
Keikka-arvostelu Helsinki, Oranssi (Tämä hetki ja tulevaisuus -kiertue), 1.9.2000

Jep, kun nyt ei kukaan vaivautunut tekemään oikein livejuttua tuosta kiertueesta (itseasiassa oli edellisessä numerossa), niin ajattelinpa minä sitten kantaa korteni kekoon edes näin kirjepalstan välityksellä. Tapahtuman todistin Helsingissä Oranssilla. Melko paljon oli porukkaa kerääntynyt Oranssille, vaikka juuri samana iltana oli Jyrkin Video Awardsit... olisko se niin paljon sitten vaikuttanut kuitenkaan. Luomakuntahan ei tällä keikalle esiintynyt. Paikkauksen hoiti Ingrid, jossa oli ilmeisesti samoja tyyppejä? Musiikki sinällään oli aika samankuuloista, jokseenkin tyypillistä grungepunkpoppista. Ei ehkä My cup of tea tai something.
Extaasi oli ennen tätä ollut minulle aika tuntematon orkesteri. Hyvinhän tuo triomuotoinen poppoo paiskoi raskasta punkkiaan. Erityisesti huomio kiinnittyi moshailevaan basistiin sekä laulaja-kitaristiin, jolla oli vallan mainiosti tällaiseen rymistelyyn sopiva ääni. Extaasi sai jopa yleisönkin liikkeelle! Vasta myöhemmin sain kuulla, että heidän levynsäkin olisi ollut myynnissä. Harmi sinänsä, sillä sen verran mainio oli Extaasin esitys. Raskaan mätön lisäksi muistettiin tarjoilla myös kevyempiä sävyjä, joita kaikki bändit eivät aina jaksa huomioida.
Vicious Wankers on ilmeisesti orkesteri, jonka tekemiset ovat herättäneet jos jonkinlaista mielipidettä. Joka tapauksessa leukani oli loksahtaa navan tasalle, kun rockabillymiehen olinen liid kitaristi tempaisi soittopelistään Baddingin "Paratiisin" alkutahdit! Ei ehkä kaikkein tyypillisin coveri, mutta raskas ja reipas versio tosiaan. Laulajamies Vesku eläytyi vakuuttavasti ja saatiinhan sieltä kunnon heavyfalsettikin. KOko tapahtuman ajan oli muuten helvetin kuuma. Niinpä Wankersinkin paidat lentelivät ja tatuoinnit vilkkuivat. Setti loppui kiertueen tunnusbiisiin, ilmeisesti Pistolssilta pöllittyyn R'n'R -väännökseen (Rock'n Roll Swindle). Lopuksi runkut soittivat yleisön pyynnöstä jonkun vanhan mättöbiisinsä, jonka aikana keesipäinen basisti siirtyi mikinvarteen ja vastasi kyllä illan korviasärkevimmästä lauluesityksestä. Paljon on Wankersin tyyli muuttunut, varsinaiseen settiin kun mahtui niin ska- kuin billyvaikutteitakin.
Raivopäät olikin yhtye, jolta olin etukäteen odottanut paljon. Ässä Andersson on kertakaikkisen karismaattinen lavapersoona ja saa aina yleisön liikkeelle, niin myös Helsingissä. Soolokitaristi oli myös kerrassaan mainio punk-kitarasankari. Melkoista pyöritystä tosiaan! Vähän lyhyeksi jäi Raivopäiden setti tällä kertaa, olisiko aikataulu painanut päälle! Jotain ihmeellistä sanaharkkaa oli myös miksaajan kanssa. Hyvä meininki kuitenkin ja parhaiten jäi mieleen biiseistä "Missä se nyt on". Hienoa että Raivopäät jaksavat painaa vuosi vuoden perään, vaikka ovathan ne kokoonpanotkin vaihdelleet.
Peruutettu kiipesi lauteille viimeisenä. Enpä ollut aiemmin heidänkään musiikkiaan juuri kuullut, mutta positiivinen yllätys tämä Peruutettukin (kuinkahan monelle keikalle on yleisö jättänyt tulematta tuon nimen takia...HEH). Musiikki oli sinällään aika peruspunkkia kuitenkin kahdella kitaralla höystettynä. Laulajaa täytyy taasen kehua, komiasti oli pojalla ääntä. Kotikenttäetuhan Peruutetulla oli puolellaan ja yleisö liikehtikin kiitettävästi. Eipä ollut pystyynkuolleita ainakaan yleisön joukossa! Setin mittaan lavalla kävi myös entisiä bändin jäseniä laulelemassa. Hieno lopetus keikalle tosiaan.
Hyvä että tällaisia yhteiskiertueitakin järjestetään varsinkin kun sisäänpääsykään ei ollut tuhottoman kallis. Ihan oivallinen vaihtoehto Jyrki Video Awardsille! Ja mukava tapa tsekkailla vähän tuntemattomampiakin bändejä. HYVÄ, HYVÄ JA ENSI VUONNA UUSIKSI.

Toinen Vaihtoehto #131 (10/00)  (Jari-Pekka Laitio-Ramone)
PUNK GO MARCHIN'IN: Kokoelma (67.50, FaceRecords)

Lähes täysimittaisen CD:n pituiseksi tämä kokoelma muodostui, joka siis on eräänlaista jatkoa Tämä hetki ja tulevaisuus 2000 -kietueelle, jolla tämän levyn bändeistä olivat mukana Raivopåät, Extaasi ja Peruutettu.  Raivopäät aloitti levyn annin perinnehenkisellä Punks Go Marchin 'ln biisillä, josta he myös väsäsivät videon.  PunkN'Roll kuvaa yleisesti taas parhaiten Raivopäiden biisejä, jotka alkavat toimia taas paremmin kuuntelukertojen edistyessä.  Mirella. on perinteisempi viisu, mutta ei haittaa, vaan diggaan siitä ihan kivasti, Ehkä parhaaksi Raivopäistä nousee ylitse muiden kuitenkin Älä Tee Meistä Tähtiä, mutta yleisestikin kappaleita ei ole yritetty vääntää liian monimutkaiseksi, vaan hyvä meno ratkaisee.  Biiseistä vastaa pääosin Ace, jonka lyriikoista löytyy monia näppärän toimivia kohtia. Ehkä ulkomaisia ajatellen Raivopäät laittoi jälleen viidenneksi biisikseen englanninkielisen Sex Maniacsin.
Extaasi on seuraava estradilla, myös viiden biisin voimin.  Kolme ensimmäistä biisiä pyörii sanoituksellisesti parisuhteen synkemmissä kuvioissa ja rakkauteen liittyvissä vaikeuksissa, aikaisemminkin Extaasi on erikoistunut vastaaviin lyriikoihin. Noista kolmesta biisistä kaksi ensimmäistä on menevämpää melodista punkkia, kolmas Ei Enää Koskaan on hitaampi ja ehkä paraskin.  Ajatuxia peilaa raivoisalla tahdilla maailmantuhon läheisyyttä ja Viha&Rakkaus taas pohtii asioiden problematiikkaa.  Kappaleita yhdistää sekin, että tuntuvat olevaa melko pogoustarttuvia.
Peruutettu paasaa vauhdilla oman osuutensa alkuun (Kohtalon Malja), kolme ensimmäistä kappaletta oli mulle jo ennestään tuttuja, kun ovat sisällettyinä myös bändin Kahleet Irti -levylle (arvioin sen TV127).  Hyvin ovat valinneet vanhoista, etenkin Selkä Seinässä -biisi avautuu mulle yhä hyvin Menevyyttä riittää kolmessa uudessakin, joista Mä Tahdon Elää ei oikein toimi, mutta nimetön/- paremmin.  Sitten vipana on "revittelevämpi" Cops.
Eetteri pukkaa ulos kolme biisiä, yhtye on minulle ennestään tuntemattomampi vaikka ovatkin olleet kasassa parisen vuotta, Eetteri on levyn ehkä kevyintä ja pophenkisintä kamaa. Vähän kasvottomia, mutta ihan kehityskelpoisia biisejä.  Jotenkin ovat tunnetta saaneet hyvin biiseihin, etenkin Harhaanjohdettuun Kulkijaan. Venyttelyä on sitten liikaa (yli 5 in kestää) Teethän Niin? -tsipaleessa.
Wiheltävä Susi on sekopäisintä antia, en tiedä yhtyeen projektimaisuutta vai ovatko pitkällä tähtäimellä messissä.  Jonkin verran HC-vaikutteisessa bändissä vaikuttaa myös Raivopäiden Juzzi.  Kahdeksan heittoa on kuitenkin WS:lta, pituudet pääosin 1-2 minsaa ja bonuksena alussa radion klassisia sepustuksia.  Ajatuksellisutta on Toiveajattelussa, jossa pyydetään mm.  "Punkit ja natsit rakastukaa".  Osasta ei paljoa irtoa kuuntelijalle tietoa, kuten Simo Kellarissa.  Ihan piristävä osuus kuitenkin. Kannet ovat melko paljaspintaiset, mutta takana on kuva hymyilevistä perheestä (äiti, isä, sisko ovat jupahtavia, poika päässyt keeseineen ainakin ulkoisesti oikeita elämäntielle !)

Soundi (12/00)  (Antti Luukkanen)
PUNK GO MARCHIN'IN: Kokoelma (Face Records)
NewsDeskin Kuukauden top 5.

Albumilla viisi täkäläistä orkkaa lyö hynttyynsä yhteen. Raivopäät on ainoa tutumpi ilmestys ja se vastaakin kokoelman parhaista viisuista, 80-luvulta haiskahtavasta glam punk-maisesta Mirellasta ja sympaattisesta Älä tee meistä tähtiä Kollaa kestää -pastissista. Puhtaat paperit saavat myös Extaasi ja Peruutettu, mutta hapuilevalle Eetterille ja tyyliään vielä hakevalle Wiheltävälle Sudelle toivoisi rutkasti lisätreeniä. Biisejä on myös ehdottomasti liikaa (27), mutta alan entusiasteille Punks go marchin' in on varmasti tärkeä julkaisu.

Kaupunkilehti Seiska (39/2000) (Timo Vainonen)
PUNKS GO MARCHIN` IN -kokoelma-cd: 4p. (asteikko 1-5)

Viiden punkbändin yhteislevyn avaa Raivopäiden setti, jonka voi oitis sysätä poppoon alati laajenevaan klassikkokastiin. Lähes samaan yltävät Extaasin tarttuvat ja jylhät biisit, eikä Peruutettukaan energisine rutistuksineen ole pettymys. Eetterin dramaattinen biisikolmikko on apulantamaisuudestaan huolimatta komeaa työtä, ja viimeisenä viihdyttävä Wiheltävä susi heittää peliin kerrassaan loistavan absurdia räimepaahtoa. Hulvaton levy, mutta kyllä kaikkia näitä bändejä kuuntelisi mielellään kokonaisen albumin verran.

Toinen Vaihtoehto (11/2001) (Jupe Luoma)
SKITSOFRENIAA -cdep:

Neljä biisiä, neljä tarinaa, niin myös arvioijalla.
Tarina 1: Skitsofreniaa on kaikin puolin toimiva & ennen kaikkea rehellisesti vihainen punkkiralli: "On kaikki aivan turhaa / ei mua voi kukaan parantaa".
Tarina 2: Sairas Perverssi kantaaottaa pedofiliateemaan, mutta täytyy kyllä myöntää, että on jotensakin nuivaa kun on pitänyt tehdä kappale tärkeästä aiheesta, eikä sitten olekaan mitään ihmeellistä sanottavaa siitä, vähän niin kuin tekisi laulun lihansyönnistä ja laittaisi nimeksi "Sairasta teurastusta" eikä sitten sanoisi mitään sen kummempaa kuin että "teurastaja murhaa / järjetöntä teurastusta". Tällä kertaa riimitellään kuitenkin "Ei vaimo sitä, mitenkään voi aavistaa / miten mies lapselleen rakkautta osoittaa". Laulussa on tässä biisissä aika lailla Metu(ja) -vaikutteita. Esipalana heitetty Jaakko-kulta päin mäkeä soitettuna kyllä kerää tyylipisteet kotiin!
Tarina 3: Alun kitarahempeilystä muistui mieleen Guns n' Rosesin Civil War. Sitten rävähtää raskaat kitarat mikä lupaa paljon, mutta biisi sitten ei oikein lähdekään. Laiskempi Yö-tyylinen raiku tämä. Jos tämä olisi kokopitkä & vinyyli, niin tämä olisi sitten se "unohdettava b-puolen keskiosa".
Tarina 4: Harhaa - "Kuka opettaa? Mitä on opittavana?", hyvin sanottu! Tässä kipaleessa on erikoisen mieleenpainuva laulu, selkeästi laulajalla on potentiaalia. Laulut on kautta linjan selkeät. Tässä vaan ärsyttää paikoin tuommoinen jimi pääkallomainen suhuässä/lävistysaksentti. Vastapainona on sitten nuo vihaiset & helvetin toimivat laulut, eli melkoinen Jekyll/Hyde tosiaan. Skitsofreniaa ujostelematta peliin!

Soundi (10/02)  (Antti Luukkanen)
SKITSOFRENIAA -cdep

Tuttu nimi jo vuosien takaa valtakunnallisestikin levinneiden kokoelmalevyjen tiimoilta, mutta pinnan alla Extaasi vieläkin vaikuttaa. Neljän biisin annoksen perusteella siihen selviää syykin. Bändin 80-lukulainen Suomirock -henkinen peruspunkki on auttamatta aikansa elänyt eikä asiaa auta luvattoman kömpelöt sanoitukset ja siellä täällä kukkiva huumori. Toisaalta, soitto kulkee pontevasti ja bändin otteessa on sellaista tervettä hälläväliä -henkeä. Tuskinpa sitä kiinnostaa kuinka trendikäs valitsemansa tyylilaji on. Mutta jonkinlaista koherenttiutta olisi hyvä saada - joko enemmän sitä Suomirockia tai sitten punkkia.

Imperiumi.net (03/04) (Olli Rinnekangas)
KIVEEN KIRJOITETTU -promocd: 4+ (asteikko 1-5)

Extaasi on Turun seudulta kotoisin oleva metallisävytteistä rokkia soittava pitkänlinjan orkesteri. Extaasin soittajilla on soittokokemusta vuosikymmenien ajalta ja itse bändikin on toiminut tällä nimellä jo 15 vuotta, tosin niin miehistö kuin tyylisuuntakin on muuttunut vuosien varrella.
Bändin thrash -pohjaisessa musisoinnissa on vielä selviä viitteitä vuosia kestäneeseen punk -aikakauteen, jotka ilmenevät laulutekniikan lisäksi myös asenteissa. Punk-vuosista musiikin tempo on hidastunut, mutta toisaalta biisit ovat muuttuneet monipuolisemmiksi kokonaisuudeltaan.
Demon materiaalista erityisesti mieleeni jäi surumielinen päätösbiisi Hyvää Yötä, jonka jylhän akustinen kitarainto pistää palan kurkkuun paatuneemmallekin kivikasvolle. Harmi, että säkeen punk -vaikutteiset lauluosuudet hieman karkoittivat biisistä surullisen ahdistavaa yleisfiilistä, jota kuitenkin on biisiin koetettu hakea tunnelman ja sanoituksien aihevalinnalla. Extaasi repii eroa moniin suomalaisiin raskasrock -bändeihin juuri sanoituksiensa ja asenteensa johdosta. Tyylierosta riippumatta yhdistäisin bändin hengenheimolaiseksi 80 -luvulla menestystä niittäneen Mustan Paraatin. Vuosikausien soittokokemuksen huomaa tuotokselta. Bändillä on selvä näkemys musiikkilinjauksestaan, mutta uskaltaisin väittää että Extaasilla on rahkeita parempaankin, päätellen kahden ensimmäisen biisin tasosta ja huomattavan koskettavasta päätösbiisistä.

www.suomimetalli.net (7/10) (NK 05.05.2004)
KIVEEN KIRJOITETTU

Katson bändin nimeä ja levyn vaisua kansikuvaa. ”Jahas, tää on varmasti jotain Dingoa”. Pistän levyn soittimeen. Kerään leukani lattialta ja katson uudestaan levyn kantta. Vittu, kuulostaapa Dingo vähän helvetin rankalta nykypäivänä!

Extaasi pääsee kyllä vetämään maton alta melko totaalisesti. Levyn avaava ”minä en lähde” on kuin Kotiteollisuutta soundeja myöten, astetta rankemmalla kulmalla toteutettuna, vokalisti Artzin sopivan ärjyvän äänen kruunatessa kokonaisuuden. Minä en lähde, perkele! Mahtava kappale.

”Kiveen kirjoitettu” jatkaa raskaasti, ja tuo mieleen edelleen vahvasti ”Aamen” –levyn aikaisen Kotiteollisuuden. Biisi sahaa ja pilkkoo tehokkaasti. Demon päättävä ”hyvää yötä” on taas ehkä demon heikoin lenkki, joka tuo mieleen nyt ne vanhat suomibändit. Dingoa, Mustaa Paraatia, ja sitä suuntaa. Biisi ei ole huono, se ei vain oikein sovi demon yleisilmeeseen. 

Extaasin ”Kiveen Kirjoitettu” on hyvä demo, mutta valitettavasti tästä tyylistä on olemassa jo kaksi melko vakuuttavaa levyä Lappeenrantalaistrion tekemänä, ”Eevan Perinto” ja ”Aamen”. Joten en sitten tiedä miten Extaasi mahtuu vielä mukaan muutenkin täynnä olevaan suomalaisten raskaiden kenttään. Hyvää materiaalia bändi kuitenkin tekee.

Soundi (05/04)  (Antti Luukkanen)
KIVEEN KIRJOITETTU

Viime kerralla toivoin Extaasin punkmaiselle suomirockille painottumista jompaankumpaan suuntaan. No, ainakin voi todeta, ettei yhtye turhaan kuuntele ulkopuolisten neuvoja. Ollaan nimittäin todella lähellä metallia. Soundi on todella raskas ja siinä on vivahteita juuri nyt vallalla olevaan nihilistisen runnovaan hardcoreen, mutta enemmän tämä suomenkielisestä metallilta silti kuulostaa. Extaasin kehityskulku oudoksuttaa, mutta toisaalta kolmen kappaleen demo on huomattavasti parempi kuin edellinen ääninäyte. Onko Kotiteollisuuden jalanjäljissä kulkeville demobändeille sitten tulevaisuutta onkin jo toinen juttu…

Toinen Vaihtoehto (4/2004) (Mira)
KIVEEN KIRJOITETTU

Turun seudulta kotoisin oleva Extaasi on äijäillyt jo vuodesta 1995, alkuun partojaan kasvatellen, nyt jo sänkisiä leukapieliään tyytyväisenä sukien. Extaasi on kuin möreämoottorinen pitkänmatkan bussi, joka jyrää tasaisesti eteenpäin. Alkuperäisestä kokoonpanosta kyydissä on pysynyt tosin vain sittemmin kitaraankin tarttunut räyhäkkä lauluäijä Artzi. Orkesterin metallimättö on kaikkiaan tukevaa, hyvin yhteen soivaa äijäheavyä. Kaikesta kuuluu, että keppi on pysynyt kädessä vieläpä pidemmän aikaa ja että periksi ei anneta, Perkele! Orkesterihan on nimittäin kokeillut nahkasiipiään koitoksessa jos toisessakin. Levyn kappaleiden uskoisi uppoavan Koskenkorvan herkistämään festivaaliukkoon kuin fileerausveitsen kampelaan... Levyn viimeinen kappale saanee kyyneleen vierähtämään heavymiehen paatuneelle poskelle. Kitarat soivat surumielisen raskaina ja tunnelman puolesta on helppo eläytyä hautajaisiin kuin hautajaisiin... Kappaleet keskittyvät lähes psykoottisen yksilön varmuudella kuolon ja elämän nurjan puolen pohdintaa, eikä tuon aiheen käsittelytavassa vikaa olekaan. Sanoituspuolella jään kuitenkin odottelemaan vielä monipuolisempaa henkilökohtaista tilitystä, nimittäin ainahan suomalaista miestä nyt sen verran kuristaa, että kerrottavaa laajemminkin riittäisi, vai...? No, eipä sen intiimimpää, tsekatkaahan vielä yhtyeen messevät kotisivut osoitteessa: www.extaasi.tk

LetsMakeSomeNoise.com (6/2004) (Tommi Hartikainen)
KIVEEN KIRJOITETTU

Minä en lähde! jupisee Artzi ensimmäisellä raidalla. "Lähde nyt." Minä en lähde! "Lähtisit nyt." Kappaleesta tulee elävästi mieleen teini-ikäisen perjantai-ilta. Äiti kun on käskenyt jäämään himaan, muttei sitä nyt kavereille ilkeä paljastaa. "En minä nyt. Telkkarista tulee Kotiteollisuuden keikka." "Ai. Sitten." Konsensus valtaa mielet ja kaverukset erkanevat ovenpielestä.
Ylimmäiselle koti-kotimaiselle esikuvalleen muutoin erittäin uskollisen tyylin täydentää Kornin tapaan luuskuttava ja koliseva basso, sekä Trio Niskalaukausta hieman muistuttavat kitaraharmoniat. Vaikkakin harvinaisen epäomaperäistä, ei kiveen kirjoitettu suomimetalli kuitenkaan ole täysin toivotonta. Laulajan tulkinta ei ehkä miellytä omaa korvaani, mutta ainakin bändin soitannon yleiskuva on riittävä. Temmossa pysytään, varsinaisia mokia on vaikea huomata ja yritystä on myös sovituksien puolella.
Vaikkei levyn hankkimista voi suositella, ei se aivan sudenkuraa kuitenkaan ole. Ainakaan ei saunan taakse tarvitse lähteä ketään raahaamaan. Paikallaan on "kannustava kakkonen", mikäli ystävällisesti sivuutetaan luotaantyöntävä "kansitaide".

Inferno Magazine (19/2004) (Antti Huttunen)
KIVEEN KIRJOITETTU

Ja murikan kyljessähän lukee, että suomenkielistä rämisevää metallista rockia. Ehkä Kotiteollisuuden kottaraiset ovat musiikillisesti paras vertauskuva näistä suomalaisen rockmusiikin kotokielisistä järkäleistä. Pieniä hapuiluja hommasta vielä ilmenee, mutta kokonaisuus soundaa niistä huolimatta varsin vahvalle. Erityisen mielenkiintoista on se, että lajityypin muoti-ilmiöksi paisuneesta nosteesta huolimatta Extaasi onnistuu kuulostamaan jokseenkin persoonalliselle tapaukselle. Saas nährä mitä seuraava demo tuo tullessaan ja koska postikusti sen tuo.

Chambers Magazine (23.10.2004) (Jaakko Teittinen)
KIVEEN KIRJOITETTU

Jaahas, Torvessa Saulin hillittömissä synttäribileissä bongattu orkesteri lähestyy uudella demo/promonauhoittellaan.
Kolme kappaletta suomenkielistä rokkia, jonka lähtökodista ei pääse täysin selvyyteen. Jonkinlainen punkkiote yhdistettynä hard rockiin, laulun ollessa puhtaan ja rosoisemman sekoitusta, erittäin sekava kuva tästä joka tapauksessa jää. Vuodesta 1995 toimineelle kokoonpanolle toivoisi jo jonkinlaista eheämpää linjaa, ehkäpä useiden demojen pohjalla on jonkinlainen punainen lanka, mutta kolmen biisin perusteella sitä ei löydy. Tai sitten siihen on selvä syy, miksi lähes kymmenen vuotta toiminut bändi edelleen tahkoaa demopohjalta.
Soittotaitoa löytyy, ja pitkällä kokemuksella saisi varmasti yhtenäisempää ja tiukemman kuuloista materiaalia aikaiseksi, kunhan ei yritä kaikkia mahdollisia vaikutteita tunkea yhteen kasaan.


 

 

KOKOONPANO

Artzi: laulu
Tonppa: kitara&taustalaulu
Tero: basso&taustalaulu
Make: rummut

biografia

historia

ARVIOT 1998-2004

ARVIOT 2006

© Copyright Extemporechords 2006